Leivoin hiukan täydennystä pakkaseen ja kokeilin viikunaista kahvikakkuohjetta. Alkuperäinen ohje on Pirkan ja muuntelin sitä hitusen.

2205491.jpg

Kuvat on nyt tylsästi kaikki samaa tyyliä...

Tässä ohje: 250g pehmeitä, kuivattuja viikunoita (laitoin 200g)

2 dl omenamehua

200 g margariinia (käytin voita)

1 dl sokeria (käytin ruokokidesokeria)

2 kananmunaa

0,5 tlk kermaviiliä (eli 100 g)

1 sitruunan raastettu kuori (laitoin puolet)

3 rkl sitruunamehua (puristin mehut puolikkaasta sitruunasta)

4 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

2 rkl sitruslikööriä (voi jättää poiskin)

Leikkaa viikunoista pois mahdollinen kova kanta ja paloittele ne pieniksi kuutioiksi. Laita viikunat, omenamehu ja sitruunankuori pieneen kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia, kunnes viikunat alkavat soseutua mehuun. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu voi kattilaan. Siirrä seos taikinakulhoon ja sekoita joukkoon sokeri. Sekoittele, kunnes sokeri sulaa ja anna jäähtyä.

Vatkaa munat yksitellen jäähtyneen viikunaseoksen joukkoon. Lisää taikinaan sitruunamehu, kermaviili ja sitruslikööri ja vatkaa seos tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muutamassa erässä taikinan joukkoon. Vältä turhaa sekoittamista. Kaada taikina tasaisesti voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan (tilavuus n. 2 litraa) ja paista 175 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla noin tunti.

Kumoa kakku vuoasta lähes jäähtyneenä. Kakku vain paranee muutaman päivän säilytyksestä.

Tätä kakkua aioin testata jo ennen joulua, mutta en sitten ehtinytkään. En ole koskaan oikein oppinut tykkäämään taatelikakusta ja ajattelin leipoa tätä sen sijasta. Kakku on hyvää, ihanan mehevää ja viikunan siemenet raksuvat mukavasti hampaissa kun tätä syö. Kovin jouluinen tämän kakun maku ei ole, joten sitä voi mainiosti leipoa ympäri vuoden. Myöskään sitruuna ei maistu liikaa, tosin laitoin sitä hiukan alkuperäistä ohjetta vähemmän. Taikinaan sopisi varmasti vaikka rippunen kanelia tuomaan mausteisuutta ja sitä joulun makua, mikäli sitä tähän kaipaa...